Pikkasen alkaa pinna kiristää. Työnhaku jatkuu. Jo ties kuinka monetta kuukautta. En edes tiedä kuinka monta hakemusta on lähtenyt matkaan. Yllättävän harvasta tulee kutsua edes haastatteluun. Alan elää siinä uskossa, että sähköposti ei toimi. Nyt joku kauppatieteiden maisteri varmaan naureskelee partaansa, että ei ole tuokaan osannut vaan kirjoittaa hakemusta ja cv:tä. Väärin. Olen jopa käyttänyt kyseiset asiakirjat arvioitavana aika isolla köörillä asiantuntijoita. Ja tehnyt myös heidän esittämiä lisäyksiä ja korjauksia. Pitäisi siis olla ihan priimaa.
Niistä paikoista, joissa haastatteluun asti päästään, tulee sitten kieltäviä vastauksia mitä ihmeellisimmillä syillä. Hauskin on mielestäni väite liiasta pätevyydestä. Hei haloo, minun AMK-tutkintonikaan ei ole vielä valmis, miten ihmeessä maisterit ja tohtorit saavat töitä? Ja sitten on niitä paikkoja, joissa vaaditaan juurikin haetun tehtävän pitkäaikaista kokemusta. Se on sinällään ihan ymmärrettävää ja työnantajan kannalta turvallistakin. Mutta tässä kohtaa on syytä taas muistaa, että jos kaikki tekisivät samoin, ei muutaman kymmenen vuoden päästä meillä olisi enää työntekijöitä, koska kokemusta omaavat eläköityvät ja muut eivät ole koskaan kokemusta päässeet kerryttämään aiemman kokemuksen puuttuessa. Noin karrikoidusti ajatellen. Elinikäinen oppiminen my ass. Työnantajat haluavat valmiita kykyjä, joita ei tarvitse ohjata ja opettaa enää koskaan. Ikinä. Milloinkaan.
No okei, ei yleistetä. Mutta ajatelkaapa vaikka presidenttiä. Ei ensimmäiselle kaudelleen hakevalla presidentillä ole aiempaa kokemusta kyseisistä tehtävistä. Niihin tehtäviin opitaan, niistä muokataan itsensä näköisiä pelisääntöjen mukaan. Miksei kaikki saisi olla oman elämänsä presidenttejä? Pahin ongelma työmarkkinoilla on siis työnantajien korkeakoulumaailmastakin tuttu puuttuva kyky tunnistaa ja tunnustaa aiemmin hankittua osaamista ja kokemusta. Että jos olet tehnyt avoimen paikan tehtäväkuvauksen mukaisia töitä eri nimikkeellä toisessa yrityksessä, pitäisi se minusta ymmärtää. Mutta moni työnantaja ajattelee, että sinulla on kokemusta viestintäsihteerin tehtävistä vain kun työtodistuksessasi lukee toimenkuvana viestintäsihteeri.
Yritä tässä nyt sitten tehdä suomalaista työtä, kun ainoat työtarjoukset tulevat työttömuuskriisissä riutuvasta Espanjasta ja rakkaasta naapurimaastamme Ruotsista. Kummatkin on kuningaskuntia, mutta siellä sentään arvostetaan oman elämänsä presidenttejä. Varmaan myös verorahoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti